torstai 30. joulukuuta 2010

Mobile

Askartelimme Saimin kanssa tulevalle vauvaserkulle mobilen vaipanvaihtopisteen yläpuolelle. Värit valittiin vauvojen mieltymysten mukaan eli mahdollisimman kirkkaita. Ei todennäköisesti siis vastaa vauvelin äidin tai mun käsitystä estetiikasta sisustuksessa...

Vaavi saa katsella leppistä, perhosta, toukkaa ja ampparia sekä aurinkoa.

Mobilen ohje
  • Tein kaavat ötököihin PowerPointilla, jossa on helppo luoda palloja ja venytellä niitä soikioiksi ja osia pystyy liikuttelemaan. Tulostin kaavat, leikkasin osat ja piirsin softikselle. Ampparin siivet on tehty läpikuultavasta paperista.
  • Saimi leikkasi osat irti softiksesta ja liimasi ne yhteen.
  • Ötökät koristeltiin kohovärillä ja kimalleliimalla. Leppiksen pilkut on tehty reijittäjällä softiksesta, samoin ampparin raidat on leikattu softiksesta.
  • Isi pakotettiin "mielipuuhaansa" hienopuusepäksi: 
    • kapeat noin 40 cm pitkät rimat (2 kpl) hiottiin
    • rimoihin tehtiin keskelle riman levyiset lovet, toiseen ala- ja toiseen yläpuolelle, jotta ne asettuvat nätisti päällekkäin suoran ristin muotoon
    • keskikohtaan porattiin myös pienen pieni reikä ripustussysteemiä varten
    • rimojen päihin (n. 1 cm reunasta) tehtiin urat ylä- ja sivureunoihin ripustuslankoja varten

  • Kiinnitin rimat yhteen auringon ja korutapin avulla. Korutapin kanta jäi nenäksi auringolle ja varren pujotin rimoihin tehtyjen reikien läpi alhaalta ylöspäin. Taivutin varren lenkuksi, johon voi laittaa ripustusnauhan.

  • Ötököihin laitoin valkoisen puuvillalangan ripustuslangaksi. Leikkasin selän värisen softiksen palasen, jonka keskikohtaan laitoin langan neulalla läpi. Solmu pitää sen paikoillaan. Sitten softis liimattiin ötökän selkään solmupuoli selkää vasten. Tärkeää on saada lanka ötökän painopisteen mukaan keskikohtaan, muuten ötökkä killittää kallellaan. Keskikohtaa on yllättävän vaikea arvioida.

  • Lopuksi ripustuslangat solmitaan rimojen uriin.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Muistitikuille säilytin

Säilytin töissä muistitikkujani Marimekon pikkukukkarossa, joka oli yleensä avoimena ja nuppineulalla kiinnitettynä ilmoitustaululle. Naapurihuoneen Pekka mainitsi joskus tarvitsevansa jonkin vastaavan systeemin pöydällä ajelehtiville tikuilleen. Pikkukukkaro ei tosin olisi kovin miehekäs ratkaisu...

Eräänä yönä herättyäni sisäisen sirkusapinani potkuihin, päässäni oli idea ilmoitustaululle kiinnitettävästä muistitikkusäilyttimestä. Jouduin lähtemään piirtämään sitä, että saisin uudelleen unen päästä kiinni - ja päätin samalla alkaa pitää muistikirjaa ja kynää yöpöydällä, sen verran työlästä sängystä pungertaminen on seitsemännellä kuulla.


Prototyyppiparka näyttää kuvassa kummallisen vinolta...
Johtuneeko siitä, että vain yhdessä taskussa on tikku.


Olen siis täten liittynyt kahvipussiaskartelijoiden sankkaan joukkoon! 

Olen aina ihmetellyt, miksi kahvipussit käytetään paraatipuoli päälle päin, kun kääntöpuoli on huomattavasti kauniimpi. Tässä on käytetty sisäpinnaltaan kiiltävää pussia, osa pusseista on huomattavasti himmeämpiä. Kiiltävän ja himmeän pinnan vaihtelu voisi olla punoksissa ym. kahvipussihommeleissa aika kivan näköistä.

Jos tämän säilyttimen yläläpälle keksisi jonkin kiinnityssysteemin, sen voisi kääntää kanneksi ja tikkuja voisi myös kuljettaa siinä. Kankaasta tehtynä siihen voisi varmaankin helpommin ja pitävämmin kiinnittää nepparit. Toisaalta se silloin saattaisi kaivata pahvia tms. tueksi.

Täytynee tehdä jatkokehitystä myöhemmin. Tämä lähti Pekalle joululahjaksi ja testikäyttöön :)

perjantai 24. joulukuuta 2010

Iloista joulua!

Piparitalkoot menivät meillä hiukan pipariksi, kaksi pellillistä paloi paistajan hitauden vuoksi. Osa pipareista sentään pelastui.
Saimin pupupipari

Omat luomukseni ovat enemmänkin Ei menny ihan ninku Strömsössä -sarjaa, mutta sittenpähän ne raaskiikin hyvällä omalla tunnolla pistellä poskeensa :)

Käsittämättömän hienoja leipomuksia voi sen sijaan ihastella mm. Mansikkamäki-blogissa.

Iloista joulua!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Punaista huopaa

Sain siskoltani paketillisen todella rumia muovisia virvoitusjuoman mainosjoulupalloja. Pohdin ensin, pitäisikö ne pyöritellä liimassa ja hileessä, mutta se todennäköisesti varisisi niin, että koko konkkaronkka kimaltelisi vielä juhannuksenakin.





Päädyin päällystämään pallot punaisella huovalla, koska valkoisesta muovin värit ja kuvioinnit olisivat kuultaneet läpi. Kuvioin pallot valkoisella huovalla. 

Vinkkejä muoviesineiden huopapäällystykseen
  • Kierrä huovutushuopaa pari kerrosta muovin päälle, niin että ensimmäisen ja toisen kerroksen kuitujen suunta on ristikkäinen. 
  • Kastele paketti lämpimässä vedessä, johon on liuotettu marseillesaippuaa tai mäntysuopaa.
  • Hiero käsissä, jotta huopakerrokset tarttuvat toisiinsa ja huopuvat.
  • Huuhtele kylmällä vedellä ja anna kuivua.
  • Huopa jää todennäköisesti hieman väljäksi ja epätasaiseksi. Sen saa kursittua kasaan pistelemällä huovutusneulalla. Neulalla täytyy pistellä vinoon, koska neula ei uppoa muoviin. Huovutusneulan voi irrottaa huovutusneulaimesta, jos on sattunut hankkimaan sellaisen. Neulain on yksittäistä neulaa kätevämpi esim. syrox-aihion päälle huovutettaessa, ks. esim. huopaenkelit.
  • Kuviot tehdään myös huovutusneulalla, jälleen vinoon pistelemällä. Normaalissa neulahuovutuksessa pistellään aina suoraan.

Nämä pallot tehtyäni luin Tiimarin Joulun taikaa -jouluaskartelulehdestä Niksi Pirkka -henkisestä "sukkahousuhuovutuksesta". Netistä en toistaiseksi ole löytänyt ohjetta. 

Siinä huopa kiedotaan pallon tms. päälle samoin kuin edellä, mutta sen jälkeen paketti laitetaan sukkiksen pätkään joka solmitaan kiinni ja heitetään pesukoneeseen samanvärisen pyykin sekaan. Pallot voi laittaa pariinkin kertaan pyörimään pyykin mukana, jos ensimmäinen pyöritys ei ole saanut pintaa tasaiseksi. 

Kuulostaa hiukan vaivattomammalta kuin tuo mun tapani ja tulee sukkiksillekin uusiokäyttöä :)

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Maailmanhistorian huonoin joulukuusi

Tänään koristeltiin kuusi. Isä toi sen, niin kuin joka vuosi. Joinakin vuosina olen itse valinnut kuusen mökiltä alkusyksystä. Tänä vuonna en muistanut...

Laitamme kuusen Saimin ja jouluksi kylään tulevan anopin allergioiden vuoksi kuistille, josta se näkyy lasioven läpi olkkariin ja ikkunoista myös naapureille ja ohikulkijoille. Kuusen pitäisi siis olla melko symmetrinen, koska sitä katsotaan joka suunnasta. Olisi tietysti hienoa, jos kuusessa olisi myös tukevat oksat ja että se olisi melko tuuhea. 

Tämän vuotisella kuusellamme ei ole mitään näistä ominaisuuksista - lisäksi se on niin leveä, etten mahtunut vatsani (8. kk) kanssa kiertämään sitä. Oksat ovat niin hennot, että jouduin karsimaan puolet koristeista liian painavina pois. Saa nähdä miten siihen saa kynttilät - varmaankin vain aivan varteen kiinni.

Niinpä kuusesta ei ole kuvaa luvassa. Vastaavista ongelmista kärsiville kuitenkin askarteluvinkki tähän väliin: Hyperkevyt kultatähti.

  
Kultatähden ohje
  1. Tee symmetrinen lehden tai teräväkärkisen soikion malli paperista.
  2. Jäljennä mallilla askartelufoliolle tai paperille 3 vastaavaa ja leikkaa irti.
  3. Taita lehdet pitkittäin kahtia ja laita päällekkäin.
  4. Ompele lehdet keskikohdastaan parilla pistolla kiinni toisiinsa. Jätä langan päät ripustuslangoiksi lähelle taitosreunaa. 
  5. Avaa tähti.
    Lisää kevyitä kuusenkoristeita: huopasydämet ja lankaenkelit sekä lumihiutaleet.

    Tämä kuusi ei kuitenkaan ole maailmanhistorian rumin joulukuusi. Sitä titteliä pitää edelleen hallussaan kuusi, jonka äitini päästi kärsimyksistään olohuoneessaan noin 10 vuotta sitten. 


    Syksyllä oli ollut myrsky, joka kaatoi mökkitontilla isoja kuusia. Isä oli todennut yhden kuusen latvan erinomaiseksi joulukuuseksi ja jättänyt puun pilkkomatta. Joulun tullen kuusi oli maannut maassa 2-3 kuukautta ja jäätynyt kiinni tantereeseen. No, kyllähän sen siitä irti sai... mutta ihan kaikki oksat ja neulaset eivät seuranneet mukana.

    Isä toi kuusen sisään vasta aattona, kuten vanhemmillani on tapana, ja lähti toimittamaan asioita. Äitini näki rotiskon olkkarissa kesken pahimman jouluhössötyksensä, sai melkoisen hepnaadin ja haki kellarista kirveen...

    Isän ilme oli näkemisen arvoinen, kun palattuaan huomasi kuusen kutistuneen naisvoimin sieväksi pöytäversioksi. Kirveestä ja ylimääräisistä havuista ei näkynyt jälkeäkään...

    lauantai 18. joulukuuta 2010

    Savipaja

    MLL järjesti tonttusavipajan läheisellä koululla marraskuun alussa lapsille ja aikuisille. Parilla kympillä per perhe sai ohjausta ja ohjeita, kaulimet, muotit ym. tarvikkeet, saviklöntin, maalit sekä polttopalvelun.

    Saimi ei juuri ohjeista perustanut, vaan teki taas omia juttujaan ja ihmetteli, miksei äitikin tehnyt omasta päästään vaan muotilla. No, pajasta sattui löytymään ihana lintumuotti, joka näytti olevan myös muiden äitien mieleen.


    Savimaalit osoittautuivat hieman hankaliksi käsitellä: savi kuultaa paikka paikoin läpi vaikka linnut on maalattu pariin kertaan. Uunissa päälle päin ollut pinta on lasimainen, alaspäin ollut matta. Väritkään eivät olleet polttamisen jälkeen ihan sellaisia kuin maalipurkin teksti antoi ymmärtää.


    Käsityöläisen käsi ja omaan kuuseen koristeita.
    Saimin hiiriperhe.

    Mutta mutta: Nyt mulle on selvinnyt, että saattaa olla vastuutonta ohjata lasta käsityöharrastuksen pariin. vaikka uskonkin vakaasti niihin tutkimustuloksiin, joiden mukaan käsillä tekeminen kehittää ajattelua, sillä on joidenkin tutkimustulosten mukaan myös negatiivisia vaikutuksia terveydelle. 

    Piirtäminen ja käsityöt nimittäin erään uutisen mukaan lisäävät ylipainon riskiä - eikä tämä selity kuluvan energian määrällä, sillä yhtä vähän energiaa kuluttava soittoharrastus pienentää ylipainon riskiä. Käsityöharrastukseen liittyy uutisen mukaan muita elintapoja, jotka lisäävät riskiä.

    Hurjaa... Täytynee lukea Aamulehden uutisen (linkki ei valitettavasti enää toimi) lisäksi Hanna-Reetta Lajusen väitöstutkimus Leisure activities and obesity in adolescence: a follow-up study among twins, jotta selviää millaisia salaisia paheita ne muut käsityöihmiset harrastavat... 

    Em. sivulta löytyvän tiivistelmän luettuani vaikuttaa siltä, että uutisessa on pikkuisen suoraviivaistettu tutkimustuloksia. Ehkäpä jatkan entisellä linjalla lapseni tulevaisuuden turmelemista...

    perjantai 17. joulukuuta 2010

    Petterit "mun tavalla"

    Saimin eskarikavereille tarvittiin hyasintteja leikkisämpi korttiteema ja Tiimarin sivuja selaamalla löytyi tähänkin inspiraationlähde, porokortti, jota myydään valmiina askartelupakkauksena.

    Kuten romunkeräys, myös tarve toteuttaa asiat "mun omalla tavalla", näyttää olevan periytyvää ja nämä taipumukset näyttävät kulkevan käsi kädessä. Niinpä äiti-tytär-askarteluhetket sisältävät melko paljon neuvottelua...

    Mun mielestä Tiimarin pakkauksen poro on värien ja muodon puolesta hirvi, joten tein oman prototyypin harmaasta askarteluhuovasta.



    Saimin mielestä Tiimarin poro oli hienompi ja koska äidin varastoista ei löytynyt ruskeaa huopaa, Saimi päätti piirtää kortit. 


    Ja kiistämättä ne ovat aika hauskan ja elävän näköisiä. Omat tuotokseni kärsivät usein liiasta kliinisyydestä, eloisuus ja rentous puuttuu.

    tiistai 14. joulukuuta 2010

    Hyasintteja postiin

    Tehtiin Saimin kanssa joulukortit tänä vuonna Tiimarin mallia mukaillen hyasinttiteemalla.

    Korttien materiaalit löytyivät työpaikalta ja kotoa. Sopivan värisiä pahveja löytyi käytetyistä pahvifoldereista, vanhoista esitteistä ja pakettilaatikoista. 

    Esimerkiksi oikeaa vihreää hyasintin lehtiin ja varteen ei välttämättä olisi löytynyt askartelutarvikekaupasta - Tiimarin mallissa lehdet ovat  havunvihreät. 

    Pohjien ja ruukkujen värien sommittelu keskenään oli hauskaa puuhaa - tosin esiin nousi hieman näkemyserojakin...

    Silkkipaperit ovat myös kierrätyskamaa, niihin käärittynä on kannettu kotiin erilaisia ostoksia. Vaaleanpunainen sattui olemaan juuri oikeaa hyasinttisävyä, samoin lila. 

    Lapsiperheisiin aihe taitaa olla aika paljon tylsempi kuin viimevuotinen tonttuteema, mutta yritetään jakaa kirkkaat värit sinne missä on pieniä.

    maanantai 13. joulukuuta 2010

    Pikku enkeli

    Äidin pikku enkeli teki äidille suojelusenkelin. Oli niin suloinen, että se piti kehystää makkarin seinälle.

    Huom. Enkeli on tummahiuksinen, kuten tekijä ja saajakin.
    Saimi ei ole vielä huomannut, että enkeleinä ja muina kiltteinä
    hahmoina esiintyvät aina vaaleahiuksiset tytöt ja naiset.
    Siinäpä taas yksi epäkohta maailmassa :)

    Kehykset löytyivät valkoiseksi maalattujen romujen läjästä kellarista. Isäni sanonnan mukaan "Kyllä ne vielä paikkansa löytävät" - ja niin löytävätkin, mutta joskus sen odottelu on muulle perheelle tuskastuttavaa :)

    lauantai 11. joulukuuta 2010

    Jeesustelua

    3-vuotiaana joulukoristeluun osallistuessaan Saimi evästi äitiä, että nyt meidän täytyy jeesustaa täällä oikein nätiksi. Jouluun liittyvät asiat taisivat sekoittua pienen päässä... :)

    Muutama vuosi sitten Maila opetti Sinikalle ja mulle paperimassatöiden tekemistä. Mailalla oli täysin valkoista erikoispaperimassaa ja mopo karkasi käsistä... Innostuin tekemään todella paljon piparkakkumuoteilla tähtiä ja hiutaleita.


    Pujotin hiutaleet lankoihin ja nyt niitä roikkuu parissa ikkunassa ja rapun kaiteen yläpuolella. Ne ovat todella kevyitä ja pyörivät ja leijailevat pienenkin ilmavirtauksen myötä. Nämä ovat yksi Saimin lempikoristuksista. 

    Itsekin tykkäsin hirveästi pienenä isän jouluksi oviaukkoihin ripustamista punaisista kreppipaperin suikaleista. Ne lepattivat ihanasti, kun oviaukosta viiletti läpi. Suikaleet olivat noin 3 sentin levyisiä ja muodostivat oviaukkoon ikään kuin holvikaaren.  

    tiistai 7. joulukuuta 2010

    Kaninruokaa

    Saimi sai Tätskältä ihanan käsinukkepupun. Saimi piirsi eväät, jotka äiti sai toteuttaa.



    Virkkaamalla voisi syntyä langanjämistä jotain muitakin eväitä leikkeihin, ainakin virkattuja sieniä, omenoita ja muffinsseja olen jossain nähnyt.

    Ja koska tämä on varhennetun äitiyslomani ensimmäinen päivä, aikaakin saattaisi löytyä - huomasin, että virkkaaminen onnistuu myös puolimakaavassa asennossa.

    Tosin joku rohkenee virkata myös työpaikalla: DI Elina Hiltunen ennustaa Talouselämän kolumnissaan, että kokoushuoneet varustetaan jatkossa videotykin ja pumpputermarin lisäksi virkkuukoukuilla. Edut ovat selvät, joten kannatetaan! 

    sunnuntai 5. joulukuuta 2010

    Joulupalloja ja pilkkihaalareita

    Anssi Kela sai laulussaan saaliikseen noita molempia, mutta mulla on vielä pilkkihaalarit haussa - niillä todennäköisesti pysyisi lämpimänä myös näillä - toivottavasti väliaikaisilla - mitoilla. 

    Kierrätyskeskuksesta saa saaliikseen mitä kummallisempia mutta myös varsin hienoja koristeita todella halvalla. Osa kaipaa pientä tuunausta ja joidenkin hienous tulee esiin vain sopivassa yhdistelmässä tai ympäristössä. Ostoksille kannattaa lähteä marraskuun alussa, jolloin joulusesonki alkaa sielläkin.

    Tongin kierrätyskeskuksen laareista joulupalloja, joita jaoin värien mukaan lasipurkkeihin ja maljakoihin. Joihinkin laitoin myös valosarjan, jonka valot heijastuvat kivasti kiiltävistä palloista.

    keskiviikko 1. joulukuuta 2010

    Joulukalenteri

    Tein Saimille kolme vuotta sitten joulukalenterin punaiseksi maalatusta kovalevyn palasta, johon liimasin 24 käytettyä puista pyykkipoikaa valkoiseksi maalattuna




    Pyykkipoikiin ripustetaan aina joulukuussa Saimin vanhoja punaisia ja valkoisia sukkia ja lapasia. Joukossa on myös oman, jo kauan sitten edesmenneen mummoni 50 vuotta sitten ensimmäiselle lapsenlapselleen kutomat vihreät sukat, jotka sain tädiltäni Saimin synnyttyä.

    Ensimmäisenä vuonna tonttu oli tuonut sukkiin nukkekodin kalusteita ja nukkeja. Jouluaattona kalenterin vieressä odotti Papan nikkaroima nukkekoti. Aattopäivä kului rattoisasti nukkekodilla leikkiessä.

    Seuraavana vuonna sukista löytyi erilaisia kuusen koristeita - kierrätyskeskuksesta ostettuja. Saimin oma kuusi odotti aattoaamuna keittiössä ja kannettiin omaan huoneeseen koristeltavaksi. Kuusi oli myös kierrätetty ja muovia Saimin allergioiden vuoksi. Kuusi värillisine valoineen on ollut Saimille todella rakas - Saimi katselee sitä nukkumaanmennessä sängyssä huokaillen.

    Viimevuonna teemana oli piparimuotit, mutta niiden kiinnostavuus ei kovin pitkälle riittänyt, sekaan oli ujutettava kimalleliimaa ja muuta askartelutarviketta. Piparimuotteja hyödynnettiin myös joulukorttiaskartelussa.

    Tänä vuonna tonttu tuo kalenteriin kierrätyskeskuksesta löytyneitä pöytäkoristeita, joilla voi leikkiä omaa joulumaata. Lumiukkoja, enkeleitä, tonttulakkipäisiä nalleja ja koiria, tonttuja, joulupukki ja pukin muori.