keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Neilikoita opeille

Suvivirsi on jälleen laulettu ääni väristen ja tippa linssissä. Mikähän siinä on... 

Tosin yhtenä vuonna suvivirsikään ei saanut liikutusta aikaan, kun naurettiin vedet silmissä Saimin lauluesitystä. Koska juhlat pidetään ulkona, opet olivat kehottaneet laulamaan kovaa mikkiin. Saimi teki työtä käskettyä ja huusi Pikku päästäinen -laulua mikkiin niin, että lähimetsikön päästäiset pakenivat taatusti rauhaisampiin maisemiin :D

Tällä kertaa linssissä oli hauskasta ohjelmasta huolimatta hieman tavallista isompi tippa. Eskari päättyi ja Saimi jättää jäähyväiset päiväkodille ja siirtyy koulutielle. Meidän perheen päiväkotiyhteistyö jää välivuodelle ja jatkuu toivottavasti Sennin osalta samassa paikassa.

Ihanat eskariopet Maisa, Minna, Maarit ja Kirsti saivat Saimilta lahjaksi orvokkituikkulyhdyt ja neilikat.


Neilikat syntyivät Saimin ja äidin yhteistyönä. Saimi valitsi kullekin opelle heidän asujensa perusteella arvioituihin lempiväreihinsä sopivat kankaat. Kankaat ovat ohuista puuvillapaidoista peräisin.

Kangasneilikan ohje


  1. Revi kankaasta noin 4 cm levyinen ja 50 cm pitkä kaistale.
  2. Siisti reunat hapsuisiksi nyppimällä langat pois.
  3. Pujottele pienillä harsinpistoilla kaistaleen toiseen pitkään reunaan ompelulankaa.
  4. Kiristä ompelulanka.
  5. Käännä kankaan 4 cm reunat kukan sisään ja muotoile kukkaa hieman.
  6. Kierrä langan loppu tiukasti neilikan tyveen ja päättele.
  7. Leikkaa melko iso lehti vihreästä kankaasta.
  8. Taittele lehti neilikan tyven ympärille ja ompele kiinni. Ompele samalla hakaneula neilikkaan. Viimeistään tässä työvaiheessa tarvitaan aikuisen apua. 

maanantai 23. toukokuuta 2011

Rebekan ristiäisissä


Rebekka-serkun kastejuhla oli hauska ja lämmin tilaisuus. Rebekkakin sai ihania lahjoja, myös käsin tehtyjä, kuten Sennikin.

Suloiset tossut kakun päällä ovat
Rebekan äidin ystävän kätevistä käsistä.

Päivi-mummun teettämä Sirkku Rahunen-Ahtilan suojelusenkeli ja akvarellikortti ovat herkkiä ja kauniita.




Leena-mummun näppäristä näpeistä on lähtöisin tällä kertaa mekko ja hattu.





Nostalgisia pehmoisia nahkatossuja valmistaa N-Tuote ja myy ainakin Stockmann. (N-tuotteella ei taida olla nettisivuja, koska pikaisesti googlaamalla tuli tulokseksi mm. "Alkon tuotteiden testi...")

Tällaiset tossut olivat Rebekan
äidilläkin 1-vuotiskuvassa.
Sophie-kirahvi ei ole käsin tehty, mutta luonnonmateriaaleista valmistettu ja nostalgisen näköinen sekin. Lahjapakkauksessa on vinkuvan purulelun lisäksi avaimenperä ja luomupuuvillainen muistojen säilytyspussi. 50-vuotisjuhlavuottaan viettävällä Sofiella on oma sivustokin.

Trenditietoisen Kalastajan vaimon mukaan
tällainen on kaikilla vauvoilla Norjassa.
Sennillekin maistuu ja hymyjä irtoaa :)

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Päivänkakkarakortteja

Sain Sennin synnyttyä Paula-työkaveriltani ihanan mietelauseen (Paulalla on näitä joka lähtöön):

Lapsen saaminen on kuin kylväisi siemeniä nimettömästä paketista. Arvelet ehkä kasvattavasi päivänkakkaroita. Sen sijaan saat orkideoita, ruusuja, unikoita, auringonkukkia. Kaikki hyvin kauniita. Aivan kuten sinä. (Pam Brown) 

Tämä kiteyttää hyvin munkin ajatukset lapsista. Kokemukseni mukaan syntyvä lapsi on iso mysteeri, joka paljastaa salaisuuksiaan pikkuhiljaa. Kasvatuksella ei voi muovata lasta mieleisekseen, vaikka silläkin toki on vaikutusta. - Näin ajattelee tietenkin vahvatahtoisen ja vilkkaan lapsen äiti, iisien lasten vanhemmat uskovat olevansa suuria kasvatusguruja ;)

Joka tapauksessa sain tuosta mietelauseesta paitsi pontta kasvatusnäkemykselleni myös kortti-idean. Laitoin mietelauseen Rebekka-serkun keväiseen ristiäiskorttiin ja virkkasin korttiin kolme päivänkakkaraa, kaksi isoa ja yhden pienen samaan varteen.

Kakkaroita oli niin hauska virkkailla, että taidan tehdä myös muille kevään juhlijoille samantyyppiset.


Virkatun päivänkakkaran ohje

Jos et muista miten mikäkin silmukka tehtiin, katso Viivin virkkausnetin kuvalliset silmukkaohjeet.

    

















  1. Virkkaa keltaisella langalla 6 ketjusilmukkaa ja yhdistä piilosilmukalla ympyräksi.
  2. Virkkaa ympyrään niin monta kiinteää silmukkaa kuin siihen sopuisasti mahtuu. Yhdistä kerrokset piilosilmukalla.
  3. Vaihda valkoiseen lankaan ja virkkaa ensin yksi ketjusilmukka, sitten kiinteä silmukka edellisen kerroksen kiinteään silmukkaan.
  4. Virkkaa 10 - 16 ketjusilmukkaa riippuen siitä minkä kokoisen kukan haluat.
  5. Yhdistä ketjusilmukkalenkki edelliseen kiinteään silmukkaan piilosilmukalla.
  6. Tee jälleen edellisen (keltaisen) kerroksen kiinteään silmukkaan kiinteä silmukka, ketjusilmukkalenkki piilosilmukoineen. Toista niin monta kertaa kuin edellisessä kerroksessa on kiinteitä silmukoita.
  7. Yhdistä kerroksen alku ja loppu piilosilmukalla ja päättele.
Kukan varsi ja lehdet on virkattu ketjusilmukoilla alhaalta ylös ja piilosilmukoilla ylhäältä alas.

Kukat kannattaa kostuttaa ja laittaa parin pahvinpalan ja painon väliin litistymään ennen liimaamista korttiin, muuten terälehdet menevät kippuraan ja liimaa tarvitaan turhan paljon.

torstai 19. toukokuuta 2011

Sudenkorentoja

Löysin Mosan pääsiäismyyjäisistä (viimeinen myyjäisiin liittyvä juttu, lupaan) ihanan sudenkorentorintakorun.



Se oli tietysti ostettava malliksi omille helmiaskarteluille. Tein kaksi hieman erilaista korentoa läpikuultavista helmistä ja ohuesta rautalangasta.
 

Mummu sai synttärilahjaksi vaaleanpunasiipisen korennon.
Onnea mummulle!
Helmikorennon ohje

Korentoon tarvitaan kahta tai kolmea kokoa fasettihiottuja helmiä. Mallikorennossa on kolmea kokoa, minun tekemissäni vain kahta. Siivet voi tehdä pitkistä tai pyöreistä helmistä. Pyrstöön tarvitaan pieniä pyöreitä helmiä.

  1. Helmien pujottelu aloitetaan päästä. Pujota ensimmäinen keskikokoinen fasettihiottu helmi rautalangan keskikohtaan.
  2. Pujota rautalangan molemmat päät ison fasettihiotun helmen läpi samasta suunnasta.
  3. Seuraavaksi tehdään isot siivet. Pujota molempiin rautalangan päihin pieniä tai pitkiä helmiä sopivalta vaikuttava määrä. Mallikorennossa ja minun tekemässäni pikkuhelmisiipisessä korennossa siipien ensimmäinen helmi on hieman suurempi. Rautalangan pää on pujotettu sen läpi uudestaan siiven valmistuttua.
  4. Pujota rautalangan molemmat päät vastakkaisista suunnista keskikokoisen fasettihiotun helmen läpi.
  5. Tee pienemmät siivet samalla tavalla kuin suuremmatkin.
  6. Pujota rautalangan molemmat päät vastakkaisista suunnista keskikokoisen fasettihiotun helmen läpi.
  7. Pujota molemmat rautalangan päät kolmen pienen tai keskikokoisen fasettihiotun helmen läpi samansuuntaisesti.
  8. Pujota rautalangan päät vastakkaisista suunnista kolmen pienen pyöreän helmen läpi (yksi helmi kerrallaan).
  9. Kiedo rautalangan päät toisiinsa ja katkaise noin 1 cm mittaisiksi.
  10. Kiinnitä hakaneula rautalangalla korennon alapuolelle.
  11. Taivuttele siivet muotoonsa ja korennon vartalo hieman kaarelle. 

lauantai 14. toukokuuta 2011

Maskotteja

Lainasin kirjastosta Supersöpöt maskotit -kirjan ja innostuin virkkaamaan (niin että paloin auringossa), kun kirjasta löytyi aivan Eelis-vauvan näköinen pörriäinen.




Eelis Latokaskesta
Päätin tehdä kerrankin ohjeen mukaan, mutta pystyin noudattamaan ohjetta jopa ensimmäisen kerroksen ajan, loput tein oman pään mukaan ottaen mallia kuvasta.

Latokaskiainen Eelikselle


Kuopion Petosessa asuva Lilian saa pikku suden, jonka innottajana toimi kirjan kannen pikkukuvassa oleva suloinen kisu.


Lilian




Petosen Petonen
Maskotin saa pysymään istumassa,
kun pepusta virkkaa litteän ja leveän ja
sijoittaa takajalat tukemaan istuma-asentoa.

Aikanaan Saimin apinan virkattuani huomasin, että lelujen osat kannattaa virkata yhteen eikä ommella. Supersöpöt maskotit-kirjan ohjeissa kaikki osat virkataan erikseen ja ommellaan yhteen. Lasten käsiin päätyessään ne todennäköisesti irtoavat.


Virkkausvinkkejä maskottien kiinteisiin raajoihin

Jos et muista miten mikäkin silmukka tehtiin, katso Viivin virkkausnetin kuvalliset silmukkaohjeet.

Ampparin koivet on virkattu samalla kuin vartalon mustat raidat: 6 ketjusilmukkaa, niiden päähän tokavikaan ketjusilmukkaan useampi puolipylväs ja kiinteillä silmukoilla takaisin ketjusilmukoita pitkin. Seuraavalla kerroksella lisäsin koipea edeltävään silmukkaan yhden kiinteän silmukan ja ohitin koiven.

Suden kintut on virkattu vartalon valmistuttua. Jätin vartaloa tehdessä jalkojen kohdalle reiän, jonka reunoihin on helppo jatkaa virkkaamista. Reikä tehdään virkkaamalla ketjusilmukoita noin 5 ja hyppäämällä parin edellisen kerroksen silmukan yli. Seuraavalla kerroksella ketjusilmukkakaareen kannattaa virkata piilosilmukat, jotta reiästä tulee pyöreämpi ja kerrokset pysyvät tasaisina.

Suden korvat on tehty hieman samaan tapaan kuin ampparin koivet. Sopivalla kohdalla virkataan viitisen ketjusilmukkaa, tokavikaan piilosilmukka, sitten kiinteä silmukka, sitten puolipylväs ja ekaan pylväs. Pään virkkausta jatketaan parin silmukan päästä. Seuraavan kerroksen silmukat virkataan edelliseen, niin ettei korvan kohdalle jää reikää.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Ihana äitienpäivä

Metsikön laidassa asumisen parhaita puolia:
saa valkovuokkoja joka päivä :)

Heti alkuun haluan esittää suuret kiitokset kaikille lastentarhanopettajille ja lastenhoitajille kekseliäisyydestä ja viitseliäisyydestä. Esikoisen päiväkotiuran päättyessä voin vain todeta todella ilahtuneeni joka vuosi ihanista äitienpäivälahjoista :)

Tässä tämänvuotisia ihanuuksia:
Krassi kasvaa sydämenmuotoiseen kehikkoon.
Purkin suojapaperiin on raapustettu
kultatussilla ÄITI-sanoja ja sydämiä.


Kortissa tietysti valkovuokkoja.
Taakse on kirjattu lapsen ajatuksia äidistään.
Meidän äiti kuulemma tykkää ainakin lihapadasta ja omareista :D
Ja naurattaa lastaan juttelemalla hassuja vauvalle...

Ja vielä kaulakorukin upeasti pakattuna!
Pahoittelujen kera, kun "helmiä ei ois riittäny kaikille,
jos olis laittanu niitä koko nauhan täyteen",
niin kuin äiti on opettanu...
Itse virkkailin mummoille äitienpäivälahjoiksi pienet pitsikorit samaan tapaan kuin syksyllä. Korit on kovetettu Paverpolilla.


Enkeleistä ja sinisestä pitävä Päivi-mummu saa myös Mosan pääsiäismyyjäisistä löytyneen pienenpienen helmistä tehdyn sinisen enkelin, jota voi käyttää vaikka kännykoruna tai avaimenperänä.


maanantai 2. toukokuuta 2011

Purkkien uusi elämä

Tyylipuhtaaseen kotoiluun kuuluu kaiketi myös ruuanlaitto, mutta sepä ei meikämammalta oikein suju. Niinpä meille kertyy piltti- ym. purkkia.

Lasipurkeista voi tehdä serveteillä kattaukseen sopivia tuikkukuppeja Decoupage-lakan avulla. Todennäköisesti myös vedellä laimennettu Erikeepperi toimii yhtä hyvin. Purkin kierteet voi peittää paperinarulla.

Guacamole-purkki, paperiservetti ja paperinarua.
Kun tuikkukupin kuosiin kyllästyy, servetinpala lähtee helposti vedellä pois. Purkki kelpaa myös lasinkeräykseen uusiokäytön jälkeenkin.

Senni Orvokin nimpparipöytään orvokkituikkukuppeja.
Tuikkukupin ohje

Servetistä käytetään vain kuvioiu kerros. Lakkaa tai liimaa sivellään ohuesti purkin pintaan ja purkkia rullataan servetin päällä. Näin servetin saa sileästi ja siististi kiinni. Purkin kaartuva ala- ja yläreuna sivellään myös liimalla ja servetin reunat käännetään niihin. Kaartuviin kohtiin voi laittaa varovasti liimaa myös servetin päälle.

Pilttipurkit ovat niin kapeita, että tuikun sytyttäminen purkissa tai sen pudottaminen palavana purkkiin on hiukan hankalaa. Niihin voisikin kokeilla valaa kynttilän. Olen kerännyt kruunukynttilän pätkiä jemmaan, joten tulisi niillekin uusiokäyttöä. 

Ehkäpä kokeilen kesällä mökillä tai houkuttelen askartelukerhokaverit mukaan :)

Saimi keksi maalata lasipurkkeja, kun sai lahjaksi posliiniset korurasiat ja maalit niiden koristeluun. 

Näissä voi antaa vaikka mummolle niittykukkasiemen-
sekoituksen äitienpäivälahjaksi. Kesällä mummo
voi kerätä näihin unikoiden siemenet talvisäilöön.