sunnuntai 28. elokuuta 2011

Intoa ja himoa ilmassa?

Käytiin tänään Intohimona Askartelu -tapahtumassa Saimin kanssa. Toivon, että tapahtuman nimessä oli tavoiteltu huumoria, koska noi sanat ikään kuin kumoavat toisensa... Mua alkaa vaihtelevasti naurattaa ja hävettää, kun sanon sen ääneen. Intohimo on muutenkin turhan iso sana hämäläiseen suuhun - tyttö kun voi lähteä Hämeestä, mutta Häme ei lähde tytöstä :)

No, tapahtumassa ei ollut luojan kiitos himoa eikä suurta intoakaan ilmassa, sen sijaan ihan rauhallisia skräppäystarvikkeiden, helmien yms. myyjiä. Muutamalla ständillä sai askarrella ohjatusti parin euron tarvikemaksulla jotain. 

Paras ständi oli Kierrätyskeskuksen Kädentaitopalvelu Näprällä, joka myi halvalla ja jakoi ilmaiseksi askartelutarvikkeita. Myös hauskat askartelut onnistui parilla eurolla, tuotoksista lisää myöhemmin...

Kuvia ei valitettavasti tässä postauksessa ole, koska läppäri hajosi ja kuvien siirto kännystä lainakoneella vaatii hieman valmistelua. Teksti on varmaankin täynnä kirjoitusvihreitä, koska siskon miniläppärin näppäimet on aivan väärissä paikoissa...

torstai 25. elokuuta 2011

Nukenvaatemuotia Lempin tyyliin

Saimi sai noin 1-vuotiaana kangasvartaloisen muovinuken, josta tuli heti ykkössuosikki ja päiväkotiin mennessä myös turvalelu, josta ei päästetty irti kuin vahingossa.

Nukke sai nimen Lempi, kun kysyin Saimilta, onko tää sun lempinukke ja Saimi vastasi joo ja alkoi kutsua sitä Lempiksi. Joskus voi siis tehdä vahingossa ehdotuksen ja Saimilla meni ehdotus ilmeisesti vahingossa läpi, yleensähän neiti tekee oman pään mukaan ihan vaan periaatteesta. 



Lempillä Sinikan ompelemat samettitunika ja -housut.
Näitä käytetään erityisesti talvikauden juhlissa.

Lempillä on paljon hienoja vaatteita, joista osa on käsin tehtyjä, Sinikan ja Leena-mummun luomuksia sekä jonkun ahkeran kotiompelijan myyntipöydältä Kantolan suurkirppikseltä Hämeenlinnasta. Kuvissa Lempi ja kaverit esiintyvät näissä luomuksissa. Kuvausjärjestelijänä Saimi.


Siiri ja Lempi lenkillä.
Siirin verkkarit Kantolan kirppikseltä,
Lempin verkkatakki Sinikalta.


Alkuun Lempi oli Saimin vauva ja mä olin tietenkin mummo. Sittemmin Lempistä tuli Saimin pikkusisko, joka mainittiin ihan viimeaikoihin asti perheenjäseneksi kaikissa päiväkodin epävirallisissa kyselyissä. 

Jossain vaiheessa luin päiväkodin seinältä, että meidän perheessä on Saimi-, Lempi-, Muisto-, Anssi-, Anna-Maija- ja Siiri-nimiset lapset. Muut vanhemmat todennäköisesti luulivat, että me kuulutaan johonkin lahkoon...



Lempi hyppii kevätasussa kuralätäkössä, Anssi-isoveli valvoo...
Saappaiden avulla Lempi pysyy itse pystyssä.
Vaatteet Kantolan kirppikseltä.


Lempistä kehkeytyi pian oma persoonansa. Saimi käytti kätevästi pikkusiskoa syntipukkina omiin toilailuihinsa, "Lempihän se oli!" 

Koko porukka talvileikeissä.
Lempin asu Leena-mummulta, muut kirppiseltä.


Lempi alkoi saada inhimillisiä piirteitä myös päiväkodin henkilökunnan silmissä. Eräänä aamuna lastenhoitaja iloisesti ilmoitti, että tänään on Lempin nimipäivä! 



Muiston ja Lempin hametakit.
Muistolla äidin mun nukelle 70-luvulla neuloma villatakki ja
Lempillä Tätskän häihinsä ompelijalla teetettämä turkki
- Saimilla morsiusneitona oli samanlainen.

Erityisesti mieleen on painunut se iltapäivä, jolloin hoitaja vakavana ilmoitti mulle, että Lempillä on kahden viikon porttikielto päiväkotiin, koska se häiritsee muiden lasten päiväunia...


Rannalla. Siiri ui mummon silkkipaidoista leikatussa meressä,
jonka oon alunperin tehnyt synttäreille ongintaverhoksi eli vesiputoukseksi.


Myös Saimin tarhakavereille Lempi oli oma persoonansa. Kun tyttöjä tuli meille leikkimään, usein ensimmäinen kommentti oli "Missä Lempi on?" tai "Leikitään Lempillä!" Eli ei siis leikitään nukeilla tai kotia tms.


Lempin t-paita ja haalari Kantolan kirppikseltä,
Sitteri on Saimin kirppislöytö,
2,5 e Sörnäisten Fidasta.

Pikkusiskon syntymä ei ole syrjäyttänyt Lempiä, vaikka etukäteen Lempiä huolestutti kovastikin, pidetäänkö siitä sitten enää ollenkaan huolta, kun kaikki vaan uutta vauvaa hyysäävät... Kouluun Lempiä ei tarvittu, eikä mökillekään viime kerralla. Lempi pärjäilee jo itsekseenkin :)


Aika mennä nukkumaan. Lempin unihaalari Sinikalta,
Lempin parhaan kaverin Aapon haalari kirppikseltä.
Nuken pinnasänky Tikkurilan kierrätyskeskuksesta.

torstai 18. elokuuta 2011

Kesäveska

Kesäveska vasta valmistui, mutta onkohan kesää enää jäljellä... No, yhdessä runossa muistutetaan, ettei kannata surra mennyttä kesää, koska se on edessä päin. Viimeistään ens kesänä tää pääsee ulkoilemaan:


Ompelin paljon taskuja vuoriin,
joka on tietty tehty käytetystä puuvillapaidasta.

Laukun leveyden määritti se, että sinne pitää mahtua
aikakauslehti. Korkeuden puolestaan langan määrä,
sitä kun ei saanut mistään lisää. Pätkääkään ei jäänyt.

Virkkasin laukun tarpeeseen, koska vanha valkoinen kangaslaukku alko olla aika rähjä. Sopivaa lankaakin oli, koska ostin talvella Tikkurilan kierrätyskeskuksesta ison kassillisen lankoja paitsi Saimin askarteluihin, myös itselle "näitä saattaa joskus tarvita" -idealla. ...jonka sallin itselleni nykyisin vain kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa - ei siks että olisin niin eko, vaan siks että nurkat on väärällään sitä kamaa. 

Vyötteen grafiikasta ja langan nimestä päätellen jo muinaisella 80-luvulla, kun hienoin tunnettu sana oli City, joku on ostanut 6 kerää valkoista Novitaa. Projekti taisi jäädä hautumaan ja päätyi lopulta hyvien aikomusten hautuumaalle... Niin monille munkin projekteille kävisi ilman tätä blogia :)


80-luvulla kaikki oli cityä, 90-luvulla euroa,
mitäs viime vuosikymmenellä?

Valkoinen on valkoista vaikka vuosikymmenet vaihtuu ja muoti muuttuu. Pieni efektisäiekin on onneksi varsin huomaamaton.

Ajattelin ensin virkata pitsiä ja tartuin Sinikalta saamaani vanhaan Mary Oljen virkkauskirjaan. Sieltä löytyikin ohje nyppyvirkkaukseen ja totesin, että ehkä pitsilaukku ei oliskaan ihan mua.

Sangat on virkattu puolipylväillä renkaana.
Nakin sisään pujotin kangassuikaleen lisäämään kestävyyttä.
Sangat ompelin vuorin ja ulkokuoren väliin.

Nyppyvirkkaus osoittautui tooosi hitaaksi ja kulutti lankaa aika paljon, mutta toisaalta se teki laukusta aika jämäkän. Voi olla, että pidän tän jälkeen vähän lomaa virkkaamisesta... Ehkä.


Nyppypinnan ohje

Nyppyjä tehdään vain joka toisella kerroksella. Joka toinen kerros on pelkkiä pylväitä.
Nyppyjen välissä on aina kolme pylvästä.
Nyppy muodostuu samaan edellisen kerroksen silmukkaan virkatusta 4 pitkästä pylväästä. Kun pitkät pylväät on virkattu, koukku irrotetaan ja laitetaan ekan pp:n läpi
ja vedetään se irralleen jäänyt silmukka siitä läpi.

Koukku on siirretty ekaan pitkään pylvääseen ja
vikan lenkku on nostettu koukulle.
Kohta se vedetään tuosta läpi ja jatketaan
virkkaamista muina miehinä.

tiistai 16. elokuuta 2011

Koukkuja ja koulua

Virkkaus on rauhoittavaa ja terapeuttista sekä koukuttavaa, tuli taas todistettua. Saimia eilen hieman jännitti koulun alkaminen ja ehdotin, että sadepäivänä voitaisiin pitkästä aikaa harjoitella virkkaamista, jotta ajatukset saisi toisaalle.


Oon ostanut kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksesta kivan värisiä lankoja tarkoitusta varten. Myös jänniä efektilankoja, joista en itse juuri tykkää.

Saimi hurahti virkkaamiseen niin, että siitä meinasi tulla ongelma. Illalla nukkumaanmenoaikaan olisi voinut vähän virkata ja aamulla ennen kouluunlähtöä ehti alottaa uuden työn, kun hoiti aamutoimet salamana.

Näistä langoista on tulossa lahjoja
Mummulle ja Tätskälle.
Perästä kuuluu...

Joka tapauksessa normiseinäkiipeilykohtaus jäi väliin tällä lähdöllä ja kouluun ehdittiin ajoissa :)

torstai 11. elokuuta 2011

Kouluvalmisteluja, osa III: Kännykotelo

Saimin kännykkä ei oikein pysynyt matkassa eskarivuonna ja löytyi viikon laajojen maastoetsintöjen jälkeen pesukoneesta, valitettavasti ohjelman jälkeen... Myös avaimet pitäisi saada pysymään mukana hiukan aiempaa paremmin.


Koululainen uudessa polkkatukassaan avaimet ja kännykkä kaulassa.

Tein Saimille vinonauhasta sopivan mittaisen kaulanauhan, johon laitoin mainosavainnauhoista irrotetun avainklipsun - sillä lienee joku ihan oikea nimikin... Kuten myös tuolla metallilenkulla, jolla kännykotelon saa tarvittaessa samaan nauhaan tai vyönlenkkuun.


Virkkasin lenkun kiinteästi kahden kerroksen väliin.

Pesuohjelman läpikäyneen kännyn tilalle Saimi sai tätinsä vanhan simpukan - todella vanhan, siinä on nimittäin antenni :) Vanhoja kännyjä olisi ollut enemmänkin, mutta simpukka on paras malli lapselle, jolta jää taatusti näppäinlukko laittamatta.


Istuu kuin hansikas.

Virkkasin paksulle antennisimpukalle kotelon mittojen mukaan kiinteillä silmukoilla. Saimi valitsi isomummon metallinappiaarrelaatikosta kiiltävän tähtinapin, vaikka ensin harkitsi papan vanhasta univormusta irronnutta leijonanappia. Jellona mätsäs yllättävän hyvin vaaleanpunaiseen :)


Onneks mummotkin oli keräilijöitä...



maanantai 8. elokuuta 2011

Kouluvalmisteluja, osa II: Ruokailualusta

Saimin koulussa ei ole lainkaan ruokalaa, vaan ruoka tuodaan keittiöstä kärryillä luokkiin. Siksi koululaiset tarvitsevat pulpettia suojaavan ruokailualustan.


Saimi sai itse valita Eurokankaasta kernin, jonka reunustin vinonauhalla. Vinonauha on taivaan lahja, sen avulla ompelu on äärimmäisen helppoa jopa tällaiselle kärsimättömälle hutilusompelijalle.


Nämä saparot lyheni tänään 20 cm...
Ei enää rastatakkuja :)

Tein Saimille myös askarteluessun, jos sitä vaikka tarvittaisiin koulun kuvataidekerhossa. Vinonauhalla onnistuu kaarevankin reunan ompelu ilman harsimisia tai muita pro-kikkoja. Helmassa menee oma pätkänsä ja selän takana solmittavat päät ovat samaa kainaloiden alta niskalenkiksi kiertävää nauhaa.

torstai 4. elokuuta 2011

Kouluvalmisteluja, osa I: Reppu

Ekaluokkalaiselle on nyt reppu ostettuna - niin, en todellakaan pakota lapsiparkaa käyttämään mitään omaa räpellystäni, enkä edes pystyisi tekemään itse reppua, joka kestää maahan viskomista yms. pahoinpitelyä säässä kuin säässä...

Sellainen käytännöllinen kapistus löytyi kuitenkin kaupasta, oikeissa väreissäkin, mustaa, valkoista ja pinkkiä. Repussa oli hauska kuosi Muumi-hahmoista ja kissasta.

Muumijutut erottuvat kuosista
vain tarkemmalla tarkastelulla.

Mutta miksi ihmeessä pitää tällätä tuotemerkki tms. tollo teksti paraatipaikalle?

Että jos ette huomanneet,
niin tämä on Muumi-reppu...

Koska repussa oli keskeisenä hahmona kissa, päätin virkata pari kisunappia repun täydennykseksi tekstin päälle. 

Kisujen pohjiksi Saimin romulaatikosta löytyi pari rumaa rintamerkkiä - enpä ole juuri nätteihin törmännyt. Miksi niitä muuten edes tehdään, eihän kukaan tällaisia käytä? Kylläpä mulla riittää tänään ihmetyksen aiheita... :)

Sori vaan Stadin brankkari, teillä on
siellä asemalla kaikenlaista kivan näköistä,
mutta nää rintanapit ei kuulu siihen joukkoon.

Saimi mallaili helmivalikoimastaan vihreät tähdet kissansilmiksi. Voi olla, että silmät vielä vaihdetaan, koska ne olivatkin repussa aika räikeät, vaikka muuten hauskat.

Miau!

Virkkasin ensin pohjana olevien rintamerkkien kokoiset pyörylät korvineen, sitten ompelin nenän, huulet ja silmät. Lopuksi virkkasin rintamerkin reippailla kavennuksilla pyörylän sisään, kas näin:

Kisujen takapuolet.


tiistai 2. elokuuta 2011

Senni värikylvyssä

Senni pääsi askartelun makuun viime viikonloppuna Hippaloilla vauvojen värikylvyssä.

Senni laittaa mustaa valkoiselle :)

Hippaloilla vauvat pääsivät tutustumaan mustaan (veteen liuotettua lääkehiiltä), valkoiseen (perunajauho) ja keltaiseen (sahramikiisseliä).

Vieruskaveri halusi harrastaa bodypaintingia ja
siirtyi Senniin kun oma body oli jo ihan musta...

Vauvojen värikylpy on kehitetty Porin lastenkulttuurikeskuksessa ja on kehittäjiensä mukaan "värin kokemuksellisuutta ja moniaistisuutta korostava kuvataidetoiminnan muoto. - - Työpajat etenevät värien tarkastelusta ja erilaisten materiaalien tunnustelusta itse tuotettuun jälkeen." Värikylvystä lisää  värikylpy.fi-sivuilta.


Värikylvyn jälkeen oli mentävä vesikylpyyn.

Hippalot on Hämeenlinnassa vuosittain järjestettävä lasten taidefestivaali. Tarjolla on aina elokuvia, teatteria, työpajoja yms. Useimmat esitykset, joita olen Saimin kanssa käynyt katsomassa, ovat olleet hämmästyttävän tasokkaita.


Sennin hiilijalanjälki

Tänä vuonna paras esitys (vauvojen taideperformanssin jälkeen) oli molempien mielestä  Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kiljusen herrasväki. Esitys oli riittävän vauhdikas ollakseen Saiminkin mieleen, mun mielestä kiinnostavinta siinä oli huikea puvustus.


maanantai 1. elokuuta 2011

Pitsimatto

Siivosin keväällä vaatekaappiani ja sieltä löytyi aika iso kasa nuhjaantunutta trikootoppia ja -paitaa, lähinnä valkoisia. Koska meillä pestään lattioita (liian) harvoin (ja silloin kun pestään, mummo tuo omat rätit... ;)), mietin mitä muuta niistä voisi tehdä kuin lattiarättejä.

Päätin leikata ne kuteiksi ja virkata pitsimaton, jollainen on ollut jokaisessa sisustuslehdessä viimeisen vuoden aikana.




Valmiit trikookuteesta virkatut matot maksavat hunajaa, mutta ovat todella hienoja, ks. Virkkuukoukussa. Kovat hinnat ymmärtää, kun virkkaa itse ison työn trikoosta, se on nimittäin aika raskasta käsille. 

Homma ei ole myöskään helppo - ainakaan ilman ohjetta - kun maton pitäisi olla aika tasainen, ettei siihen kompastuta. Pitsikuviot saavat työn helposti lerpattamaan. Jouduin tästä syystä purkamaan uloimmat 10 kerrosta, kun matto oli melkein valmis, mutta toisaalta purkaminen jotenkin kuuluu ilman ohjetta virkatessa työn kehittelyprosessiin.



Virkkausohjetta

Virkkasin maton kiinteillä silmukoilla ja pitsikuviot seuraavasti:
  1. Kolme pylvästä edellisen kerroksen joka kolmanteen silmukkaan, ketjusilmukka jne. 
  2. Viisi ketjusilmukkaa ja kiinteä silmukka edellisen kerroksen ketjusilmukkaan
  3. Edellisen kerroksen ketjusilmukkakaariin kiinteä silmukka ja väliin ketjusilmukoita, ekassa pitsiosiossa 4, toisessa 3.
  4. Tästä jatketaan kiinteillä silmukoilla.
Reunan piparkakkukuvion tein seuraavasti 
puolipylväs, pylväs, 3 pitkää pylvästä samaan edellisen kerroksen silmukkaan, pylväs, puolipylväs ja kiinteä ketjusilmukka.

Omatekoisesta trikookuteesta

Virkkasin talvella lakanasta revitystä kuteesta koreja Lakanasta tms. puuvillakankaasta voi virkata myös mattoa ja trikookuteesta koreja. Revityssä lakanakuteessa on hapsuinen reuna ja kude menee virkattaessa ryppyyn. Trikookude menee siistimmin rullalle, mutta venyy virkatessa, joten silmukoista voi tulla epätasaisen kokoisia.

Trikoota ei voi repiä kuten lakanaa, se täytyy leikata (mikä on hiukan pitkäveteistä, joten siihen on vaikea rekrytoida lapsityövoimaa...). Topit ja paidat voi leikata spiraalina helmasta ylöspäin ja hihat ranteesta ylöspäin. Ohut trikoo leikataan noin 2-3 cm levyiseksi ja paksu noin 1,5-2 cm levyiseksi, jotta niitä voi käyttää samassa työssä.

Valmiiseen trikookuteeseen verrattuna kierrätetty on tietenkin epätasaisempaa, vaikka sen leikkasi huolellisestikin, koska saumakohdat aiheuttavat paakkuja. 

Valkoista mattoa suunnitellessa kannattaa huomioida, että valkoista on useampaa sävyä, ja miettiä haittaako, jos sävy vaihtuu kesken kerroksen. Lycraa sisältävät vaatteet menevät usein hieman harmaansävyisiksi, sillä lycra harmaantuu pikkuhiljaa pesujen myötä.