Saimi unohti väriliidun Sennin pöydälle ja Senni taikoi jäljittelemättömän kuosin noin kolmessa sekunnissa koko pöydän koristeeksi. Tavallaan se on ihan hieno.
Oon miettinyt voisiko tollasen vähän vaille kolmevuotiaan kanssa jo askarrella jotain ja luulen että vastaus on kyllä ja ei. Se innostuu kyllä väsäämään kaikkea, esimerkiksi lammaspehmolelulle maalarinteipistä uikkareita, posket innosta hehkuen ja erittäin keskittyneenä. Mutta "kanssa"... epäilen, että tämäkin tyttö toteuttaa vain omia visioitaan, eikä juuri äidin ehdotuksista kiinnostu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti