sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Leikkimökin kevätsiivous


Saimi havahtui haikailemaan kotipihan leikkimökkiin nättiä sisustusta ja pehmeää sohvaa, kuten mökilläkin. Tääkin leikkimökki on Papan rakentama, ikkunat ja ovi on kierrätettyjä ja varmaan osa laudoistakin.

Tutkittiin Saimin kanssa kellarin kierrätyskangasvalikoimaa ja päätettiin koota sisustus romanttisen kukkakankaan (Sinin vanhan mökkisohvan irtopäällisen) ympärille.


Kangas on aika vaalea, joten Saimi lupasi pitää naapurin lapsille (niissähän se syy tietenkin on...) jöötä, ettei leikkimökkiin mennä kuraisin näpein ja varpain. Papan varastoista varattiin hanallinen vesisäiliö leikkimökin seinään käsien pesua varten.


Sisustusprojekti alkoi tyhjennyksellä ja lattian ja tavaroiden pesulla. Riemunkirjavat muoviset kalusteet kuurattiin mummulaan kuljetusta varten.

Pöytälevy irrotettiin ja siitä nypittiin niitit, jotta päästään vaihtamaan reipas raidallinen vahakangas romantilliseen tyykiin. Jakkaratkin kaipaa jotain tuunausta. Jatkoa seuraa..


torstai 22. toukokuuta 2014

Lahjontaa

Hesari kertoi sopivasti meidän tarhan kevätjuhlapäivän kynnyksellä opettajien inhokkilahjalistan. No mikäs siellä komeilee ykkössijalla ellei juurikin sellainen turhake joita kääräisin neljä pakettiin eilen illalla.


Onneks tuli hankittua paketteihin myös noita vaaleanpunaisia keksejä... Jotenkin vain ajattelen, että ne tarhan tädit näkee niin paljon vaivaa askarrellessaan mulle äitienpäivälahjaa sun muuta, että kyllä munkin pitää vähän vaivaa nähdä niiden eteen. Vaikka ymmärrän kyllä, että skumppapullosta olis paljon enemmän iloa.


Jos joku nyt on niin hullu tai ilkeä, että haluaa antaa lahjaksi itse askarreltuja tuikkukuppeja, niin ohje löytyy muutaman vuoden takaisesta postauksesta.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Nuken kärryt

Ostin vuosia sitten nukenkärryt mökille kirppikseltä. Kangasistuin oli hiukan repeillyt, joten ompelin patjakangastilkuista uuden istuimen. Helppoa vanhan istuimen mallin ja vinonauhan avulla.


Tämä istuin kehitti leikkimökissä viime talven aikana hometäpliä itseensä, joten tein uuden istuimen vanhasta miesten paidasta.


Lenksuista tuli tällaiset rusetit tällä kertaa. Vähän rumasti vaan siksakattu, mutta tässä vaiheessa mulla ei ollutkaan Piian löytämää Cloverin vinonauhavehjettä käytössä.


Vinonauhan avulla moni juttu on paljon helpompi ommella ja vekotimella vinonauhan saa tehtyä samasta kankaasta kuin sen muun ommeltavan hökötyksen. Tästäkään ei juuri huomaa, että istuimen reuna on vinonauhoitettu (vaikka on mun ompelema):


Tämmöinen on vinonauhalaite, vinoon tai suoraan leikattu kangaskaistale siis syötetään tuohon systeemiin ja silitetään littanaksi.


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivää

Senni on leikkinyt jo pari viikkoa äitienpäivää. Leikissä äitileluilla oli alkuun korut kaulassa ja sitten loppuviikosta myös "käsikoru", kuten tuolla hiiriäidillä kuvassa. Lelujen äitienpäiväjuhlat kuulosti salakuuntelijasta todella seesteisiltä ja ihanilta.


Meidän äitienpäivänä on oltu väsyjä, nuhaisia ja ärtyneitä, kuka mitäkin. Mutta ei se mitään, sain kyllä ihanat lahjat ja laulut, pusut ja halit sekä hienon aamupalankin, jonka Saimi oli suunnitellut aikataulutusta myöten.

Sennin leikin juuret selvisi, kun paketista löytyi silkkipaperiin käärittynä vaaleanpunaiset helmet ja kumilanka. Senni oli saanut itse valita pyörittelemilleen helmille värin - onneksi valikoimasta löytyi tuota ainoaa oikeaa väriä...


Korttia varten päiväkodin tädit olivat haastatelleet lapsia: "Mitä kivaa teet yhdessä äidin kanssa?" Tämä on aina hauskaa ja usein yllättävääkin. Senni on vastannut "Yhdessä äidin kanssa askartelen, leikin pienellä nukkekodilla. Isi oli työmatkalla, äidin kanssa nukuin isossa sängyssä." Yllätyin ja siten myös syyllistyin tuosta nukkekotijutusta, en nimittäin muista koskaan leikkineeni Sennin kanssa millään nukkekodilla...syytä vissiin olis.


Saimi oli tehnyt koulussa suloisen pöllökortin. Pöllöihin oli kaavat. Saimi oli lisäksi saanut kotona pitkästä aikaa todellisen askarteluinspiraation ja askarrellut mulle paitsi toivomani helmiliskon avaimenperäksi, myös hienon perhekuvakirjan.


Kirja on sidottu pykäpistoilla ja kansikuvaa reunustaa ketjusilmukkanauha. Sisäkannessa lukee: " Pidät varmaan suvustasi ja perheestäsi paljon. Etkö vain? Tässä on kuvia heistä."


Helmiliskon ohje löytyy aiemmasta postauksesta. Saimi halusi itselleen uuden rikkoontuneen tilalle, eikä mulla ollut aikaa tehdä sitä, joten Saimi teki ohjeen avulla ihan itse. Niinpä mä tilasin itselleni uuden Saimilta. Sukupolvenvaihdos siis liskobisneksessä.


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Uutuuksia Vihervarpusessa

Saimi ehti vielä ommella pari uutta kevätasua Vihervarpusen valikoimiin.


Mummon pitsiriekaleista Saimi ompeli monikerroksisen pitsihameen, jonka helmat ovat epätasaiset. (Sininen paita on valmisvaate.)


Sinin neuleen irti tuunatusta olkaröyhelöstä syntyi tämä uniikkiluomus, joka jättää trendikkäästi toisen olkapään paljaaksi.


lauantai 3. toukokuuta 2014

Vihervarpunen avoinna!

Barbien muotiin keskittynyt puoti Vihervarpunen on taas avoinna Satumaan maitolaiturilla.

Kevätmallistossa on naisellisia ja mukavia kesäasuja:



Ergonomian uudet tuulet eivät ole vielä kantautuneet tänne syrjäkylille, mutta onneksi Vihervarpusessa työkyvyn ylläpidosta huoleditaan mm. työpaikan omalla trapetsilla ja työsuhdekeppihevosilla.


Takahuoneesta huomaamme, että kiirettä pitää uuden kevätmalliston kanssa...


Mikäli puodinpitäjä sattuisi olemaan trapetsitauolla tai kepparitallilla, asiakas voi kilistää maitolaiturin kulmalla olevaa kelloa.



torstai 1. toukokuuta 2014

Turvalamppu tuunattuna ja kimalleperhosia

Saimille ostettiin kauan sitten Ikean turvalamppu, johon ei saa tungettua näppejään ilman ristipääruuvaria. Tämä on meillä tarpeen, koska meidän tytöthän eivät usko kokeilematta mitään.

Saimi on kokeillut mökkikiuasta kaksi kertaa ja hehkulamppua kerran. Hehkulampusta on vielä näin 8 vuoden jälkeenkin arpi kädessä. Sennille on toistaiseksi riittänyt kiukaan hipaiseminen kertaalleen, mutta yövaloksi uuden huoneen sängyn päätyyn kaivettiin varastosta vanha kunnon turvalamppu.

Siinä tosin oli suht rumia siivekkäitä sammakoita:


Nerokkaassa lampussa olikin irrotettava paperi, joten vaihdoin sen kimaltavaan lahjapaperin palaan.


Vesirokkoa sairastaessaan Senni yhtenä päivänä ilmoitti, että "tänään askallellaan pelhosia, koska pelhonen on mun melkki!" Perhonen on päiväkodissa Sennin tunnus, siis se josta lukutaidottomana tunnistaa oman naulakon, pyyhkeen, tuolin jne.


Leikkasin Sennille perhosia pahvista - tietenkin pinkistä - ja Senni koristeli niitä kimalleliimoilla.

Kimalleliiman näkeminen herättää pikkunaisissa askarteluintohimoja, mutta käyttäminen on hankalan pakkauksen vuoksi niin vaikeaa, että into saattaa sammua hyvinkin nopeasti. Etenkin kynämäisistä kimalleliimatuubeista pitää aikuisenkin puristaa tosi kovaa, että saa mitään ulos. Suosittelenkin pienten lasten käyttöön isohkoja pullomaisia tuubeja, vaikka se tuntuu nurinkuriselta.



Meillä oli monta "kaikkein ihaninta" väriä tietenkin kynätuubissa. Näiden värien kohdalla itse yrittämiseen tuskastuneena Senni osoitti sormella tarkan paikan mihin täplä piti saada ja mä hoidin toteutuspuolen. Välillä pidettiin molemmat tuubista, Senni ohjasi ja mä puristin. Osaan perhosista Senni levitti kimalleliimaa tikulla auki leikatusta kynätuubista.