torstai 26. kesäkuuta 2014

Pikahenkareita

Virkkailin aiemmin puuhenkareille päällisiä kiinteillä silmukoilla, mutta kyllästyin siihen, koska se oli hidasta ja tylsää. Keväällä piti saada Saimille isompia henkareita nopeasti, kun pikkuhenkarit muutti Sennin uudelle vaatetangolle. Kaivoin loput tikkuiset puuhenkarit kellarista ja kehitin uuden systeemin. Ihan kohtuullisia pikahenkareistakin tuli.


Olishan ne ripustimet saanut kaupasta nopeemmin ja helpommin eikä se paljon olis maksanut, mutta jos mulla on tarvikkeet himassa ja tiedän että saan suht toimivan vaihtoehdon, kun vähän vaivaudun, en vaan yksinkertaisesti kykene ostaan uutta. Joissain tapauksissa. Vaatteiden kohdalla tää tosin ei päde.

Näin syntyy henkarinpäällinen helposti ja nopeasti: virkkasin pylväillä littanan pötkön, jätin reiän keskelle, virkkasin siihen tapin, pujotin henkarin sisään ja virkkasin kiinni. Sama kuvina, matskuna pehmoinen 80-luvun tehosteviirulanka:






keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Pitsit huussissa

Sain keväällä mökin huussin tähtipitsiverhot valmiiksi. Nyt kelpaa juhannusvieraidenkin käydä asioimassa.



Aloitin homman toissakesänä ja pääsin puolimatkaan muutamassa viikossa. Sitten tuli vähän reissuväsymystä. Ja pari uutta projektia väliin... Mutta varsin mukavaa saada jotain pitkällistä valmiiksi.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Pimennystilkkuverho ja natinkia

Meillä on mökillä ohuet valkoiset laskosverhot. Nätit ovat, mutta niillä ei kyllä saada taaperoa uskomaan, että kesälläkin on ilta ja yö ja jopa aamuyökin. Mökillä estetiikka voittaa useimmiten funktionaalisuuden, joten mitään tummia ja/tai paksuja verhoja ei sinne tosiaankaan tule.


Siskoni muutti taannoin jugendtalosta tuoreempaan ja joutui lyhentämään vaaleasta valoa läpäisemättömästä kankaasta tehtyjä pimennysverhojaan puoli metriä. Jämät päätyivät tietysti mulle. Yhteen ommeltuina niistä tuli melkein mökin ikkunoiden kokoiset. Niinpä kanttasin ne miehen hylätyistä puuvillapaidoista leikatuilla tilkuilla. Kas näin.


Tää verho ei oo mitenkään hirveän näppärä, ripustan sen langoista ikkunan yläpuolella oleviin nauloihin... Ja aamulla kiipeän ottamaan sen pois ja taittelen johonkin tuolin selkänojalle... Ehkä joskus keksin jotain fiksumpaa. Tai sitten en.


Kuvassa näkyvä nojatuoli on mun ensimmäinen romulöytöni. Isä sai sen jostain ja mä halusin sen äidin kauhuksi omaan huoneeseeni. Sen ruosteenpunainen samettipäällinen oli kulunut puhki ja repeämistä törrötti heinää. Joitakin vuosia myöhemmin veljeni silloinen tyttöystävä verhoili sen uudelleen nuorten työpajassa.


Tuon pikkuruisen räsymaton tein joskus ala-asteikäisenä pienillä kangaspuillani oikeista matonkuteista. Nuken sängyn ostin vuosia sitten Saimille Malmin parkkihallikirppikseltä, jossa vanhempi pariskunta myi kivoja korjaamiaan vanhoja leluja yms. Tämän olivat huolellisesti maalanneet ja rouva oli ommellut nätit lakanatkin.


Nukensängyssä pötköttelee oma eka nukkeni, jo 40 ja rapiat - ollaankohan jo antiikkia molemmat... :)


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Jättiavaimenperä

Saimilla oli toinen lukukausi teknistä työtä ja toinen tekstiilityötä. Puukässässä Saimi ehti nikkaroida kaikenlaista omaehtoistakin, joista tässä yksi näyte, jättimäinen avaimenperä:


Perään liimattiin vanha talitinttikiltsu ja se pääsi ulkovaraston avaimen mukaan. Nyt ei ainokainen avain unohdu kenenkään takintaskuun...



lauantai 7. kesäkuuta 2014

Sennin huone


Senni sai oman huoneen samalla kun Saimi sai uuden huoneen. Senni valitsi huoneensa väriksi vaaleanpunaisen, tietenkin. Huoneen yläosa jätettiin valkoiseksi, jotta pohjoisen puoleinen huone olisi valoisampi.


Piia ompeli uuden laskosverhon, jolla huoneen saa kesälläkin suhteellisen pimeäksi. Värinä hieman tummempi pinkki... Pieni pöytä ja tuolit jäivät taloon edelliseltä perheeltä.


Sennikin sai kampauspöydän, kun Sini luopui omastaan. Tämäkin on ollut tiikinruskea. Pieni tuoli on kierrätyskeskuksesta.


Senni sai myös pienen vitriinikaapin satukirjoille. Kaappi on kierrätyskeskuksesta ja se oli alunperin tummanruskea. Jouduin maalaamaan pinnat viisi kertaa, että pinnasta tuli valkoinen. Vetimiksi vaihdettiin nupit, joita Senni kutsuu timanteiksi.


sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Tervetuloa Kisulaan!

Saimi halusi nimetä kotipihan leikkimökin Kisulaksi, kun mökillä on Pupula. Kisulan suunnittelu- ja suursiivoustempauksella aloitettu uudistus on lähes maalissa.


Kaikki tarvikkeet leikkimökin sisustuksen tuunaamiseen löytyivät kotoa ja mummolan hylkykamoista - mitä yritän pitää muutenkin käsityö- ym. projektien tavoitteena. Tää on yksi niistä aivan liian harvoista elämänalueista, joilla yritän tehdä ekologisia valintoja. Tietty siitä seuraa mukavasti säästöä, mutta myös lisää haastetta ideoimiselle ja tekemiselle.


Vanhan pöydän kanteen niitattiin Sennin jo purettua hoitopöytää varten ostetusta pilkullisesta kernistä pala. Jakkaroihin virkkasin vanhoista t-paidoista leikkaamastani kuteesta päälliset. Tällaiset on tosi helppo ja nopea tehdä.


Kierrätyskeskuksesta vuosia sitten Saimille ostamani melko iso nukensänky löysi vihdoin sopivan paikan.


Tein nukensänkyyn tyynyn vanhan pitsisomisteisen paitani hihasta ja peittoon käytin saman paidan etukappaleen sekä tilkun sohvakangasta.


Se alunperin Saimin haaveissa ollut sohva toteutettiin ainakin nyt toistaiseksi - yllätys yllätys: tiikkikirjahyllyn alaosasta. Näistä elementeistähän meillä on tehty jos jotakin ja aina niitä vain riittää. Tätä ei ehditty vielä maalata, mutta kaikki aikanaan.


Sohvan päälle löytyi kellarin kätköistä vanha paksu pinnasängyn patja, josta sahattiin sopiva pala. Vanhasta sohvan irtopäällisestä leikattiin siivuja ja ommeltiin yhteen, jotta saatiin patjaan pesuun irrotettava päällinen. Saimi ompeli ihan itse tyynyn. Tyynyjä on tulossa pari lisää, kunhan ehditään ommella.